Arkeologi valvoo maakaapelointia muinaisten asumusten paikoilla
Arkeologi Kalle Luoto tutkii oman lapion avulla, mitä kaapeliojasta löytyy.
Sähkönjakelussakin verkko on yhtä vahva kuin sen heikoin lenkki. Siksi verkon kuntoa arvioidessamme ja parantaessamme pyrimme uusimaan myös asiakkaidemme ikääntyneet liittymisjohdot.
– Joskus asiakkaan pihassa on syytä esimerkiksi vaihtaa ikääntynyt ilmajohto maakaapeliin ja silloin ollaan tarkkana, ettei vahingoiteta maan alla kulkevia piharakenteita, kuten vesiputkia, kertoo rakennuttaja Ville Railo Tampereen Energia Sähköverkolta.
Harvoin ollaan kuitenkin niin tarkkana, että paikalla koko kaivutyön ajan on arkeologi omien tutkimusvälineidensä kanssa. Tällä viikolla kaivettiin sellaisessa pihapiirissä, että arkeologikin oli innoissaan paikan historiasta.
1400-luvulta asti asuttu pihapiiri – kenties paljon aiemminkin
Tampereen Nurmin alueella on ollut asutusta ainakin 1400-luvulta lähtien, sillä jo vuodelta 1476 löytyy maininta lautamiehestä nimeltä Pietari Parto Palon Partolasta. Partolan historiallinen kylänpaikka luetaankin muinaisjäännökseksi ja sen vuoksi sähköverkon saneeraus alueella on tehtävä erityistä varovaisuutta noudattaen.
Kun muinaisen kylän kohdalle tuli tarve uusia sähkötolppia ja maakaapeloida osuus sähkötolpalta talolle, mukaan kaivuuta seuraamaan kutsuttiin arkeologi.
Hautapaikka ja uunin perustukset pysäyttäisivät kaivun
Arkeologi Kalle Luoto Heilu Oy:stä arvioi, että pelto, jolla ensimmäinen vaihdettava sähkötolppa sijaitsee, on todennäköisesti ollut peltona satoja vuosia. Sieltä tuskin löytyy muinaismuistoja, joten Luoto antaa luvan kaivaa isolla traktorikaivurilla. Tampereen Veran sähköasentaja Mikko-Petteri Mäkelä kuuntelee Luodon ohjeet tarkkaavaisesti ja kysyy, mitä hän voisi mahdollisesti kaivurilla kuitenkin löytää.
– Jos maasta tulee esimerkiksi savuruukun palasia tai luita, pysäytä kaivaminen välittömästi, Luoto opastaa.
Pienellä kumitelakaivurilla aloitetaan kaivaminen päärakennuksen luota kohti peltoa. Luoto seuraa kaivuuta silmä tarkkana ja nappaa nostetusta maamassasta aika ajoin kiviä ja tiilen palasia omalla lapiollaan.
– Arvioisin, että todennäköisin paikka löytää maan alta jotain mielenkiintoista, on keskellä talon pihaa, Luoto miettii.
Yksittäiset esineet, kuten saviruukku tai vanha kolikko, ovat Luodon mukaan mahdollisina löytöinä mielenkiintoisia, mutta ne eivät pysäytä kaivuuta.
– Kiinteät rakenteet entisajoilta, kuten hautapaikka tai uunin perustukset ovat sellaisia, joita voi löytyä. Silloin työt pitää keskeyttää tutkimusten ajaksi.
Luoto löytää kaivuuojasta muutamia lasinpalasia, paljon tiilen kappaleita sekä hiiltyneitä kiviä, jotka ovat kenties olleet joskus nuotion tai muun tulipesän pohjalla, koska niissä ei ole laastia mukana. Matkan varrelta löytyy multaa, hiekkaa, kiviä, savea ja vajaat 10 kappaletta isoja kivenmurikoita. Yhdessä kohtaa kaapeliojan pohjalle tihkuu vettä. Aarteita ei tällä kertaa löydy.
– Tuossa lähellä on karttojen mukaan ollut joskus navetta, Luoto tutkii. Sinne on kaapelointityö kuitenkaan mene.
Arkeologisia tutkimuksia tehdään vain kesäisin kaapelityömailla
Arkeologisia tutkimuksia voidaan tehdä vain lumettomissa olosuhteissa sulan maan aikana. Tutkimuksissa noudatetaan Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeita ja muita Museoviraston ohjeita.
– Tällaiset työmaat ovat tyypillisesti kenttäarkeologian kesätöitä. Meidän alallamme kesälomat pidetään helmikuussa, Luoto nauraa. Hän on tehnyt näitä töitä yli 20 vuotta.
Mikko-Petteri Mäkelä tulee arkeologin pakeille pellolta. Hän on löytänyt pari pientä tiilenpalaa pellosta.
Kalle Luoto arvioi tiilien olevan 1900-luvulta. Sen hän päättelee tiilien tiiviistä rakenteesta. Kaivaminen saa jatkua.
Pian talon liittymisjohto on entistä turvallisempi ja maakaapelissa sähkö kulkee säävarmasti.
