Päivät pitenevät ja kulku maittaa sähköautolle

Takana on ensimmäinen talvi sähköautoilijana. Kilometrejä on kertynyt noin 8000 km ja sähköä kulunut 2059 kWh. Keskikulutukseksi on muodostunut reilut 25 kWh / 100 km sisältäen lataushäviöt sekä akun ja ohjaamon esilämmitykset. Auton ilmoittama ajon aikainen keskikulutus talvirenkain on ollut 21 kWh / 100 km, mistä puuttuu lataushäviöt sekä pysäköidessä tehdyt esilämmitykset. Kelin lämmetessä plussan puolelle on kulutus selkeästi vähentynyt tasoon 15 – 18 kWh/100 km kaupunkiajossa.

Onko sähköautolla ajelu edullisempaa?

Käytettävän energian osalta ero on selkeä. Edellinen autoni kulutti n. 8 l/100 km, joten karkeasti laskien bensa olisi vienyt noin 1300 euroa. Sähköön on mennyt vajaa 300 euroa. Tätä toki edesauttaa Tampereen Energia Sähköverkon edulliset siirtohinnat. Kotini sähkönsiirron keskihinta veroineen on noin 6 snt/kWh, joten siirron ja verojen yhteinen osuus latauksesta on ollut noin 125 euroa.

Kotilataus on kannattavaa ja suositeltavaa taloudellisesta näkökulmasta, vaikkakin välillä auton latausluukun kanssa on haasteita. Räntäkelissä ja lumituiskussa lataamista kannatti välttää. Latausluukkuun kertyi jäätä, ja sen kiinni saamisessa tuli haasteita. 

Talvirenkaita valitessa sain alan rengasliikkeistä nastarenkaiden sijaan selkeän suosituksen kitkarenkaisiin näillä leveysasteilla. Ammattilaiset perustelivat valintaa lauhalla talvella sekä nastojen pysyvyysongelmalla painavassa ja vääntävässä sähköautossa. Melko hyvin kitkoilla onkin pärjännyt, mutta maaliskuun keleillä on tullut pari tiukkaa paikkaa vastaan. Pääsääntöisesti tien pinnan liukkauden pystyy silmämääräisesti ja ajotuntumalla havaitsemaan, mutta keväisten sulamisvesien jäätyminen varjopaikoissa on yllättänyt. Pari tonnia painava auto yhdistettynä mustaan jäähän kitkarenkailla on veret seisauttava yhdistelmä. Toki ennakointi ja sopiva tilannenopeus auttaa tässäkin. Jatkossakin valintani ovat kitkarenkaat, mutta kokemattomalle tai kiireiselle kuskille nastarenkaat ovat turvallisempi vaihtoehto.

Miten pitkälle sähköautolla pääsee?

Muutaman pidemmän reissun olen tehnyt, jolloin reitin suunnitteluun on tullut panostettua. Reitin latausasemat voi tarkistaa itse etukäteen, mutta autokin auttaa suunnittelussa, jos latauspysähdysten lisäys on navigaattorissa valittu päälle.

Eräällä Lahteen suuntautuneella reissulla tuli kuitenkin talvisähköautoilijan yllätys. Mennessä aurinko paistoi ja lämpötila oli nollan tuntumassa. Ajattelin sähkön riittävän kotimatkaankin ilman latausta. Illalla olikin yhtäkkiä -13 astetta pakkasta. Viisas auto ilmoitteli lataustarpeesta, jotta pääsisin kotiin saakka. Lyhyen pohdinnan jälkeen päädyin ajamaan Vääksyn kautta, jossa oli vapaana tehokkaita latureita. Parinkymmenen minuutin latauksen jälkeen matka jatkui.

Latauspisteet ovat yleistyneet huomattavasti ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa. Itse en käytä lataustägejä, eli tietyn palvelun tarjoajan lataustunnisteita, vaan muutaman kauppaketjun puhelinsovelluksia sekä auton valmistajan latausverkostoa. Sovelluksista näkee kätevästi lataushinnan, vapaiden latauspisteiden määrän ja tehon. Toistaiseksi ei ole ollut ongelmia latauspisteiden löytämisessä tai käytössä. Tilaa on ollut ja lataukset ovat sujuneet mallikkaasti. Akun esilämmitys auttoi pakkasilla huomattavasti latausnopeuteen. Ilman esilämmitystä latausteho jäi noin 40 – 50 kW tuntumaan, mutta esilämmitettynä se vähintään tuplaantuu. Toki tässä on muna/kana -ilmiö, koskapa akun esilämmitys kuluttaa sähköä ja lyhentää toimintamatkaa.

Nyt jo odottelen kesärengaskelejä. Sähköautoilu kesällä onkin seuraavan blogiartikkelini aihe.

Luethan myös edellisen aihetta koskevan artikkelini.